Siitä on jo kymmenen vuotta kun Tomb Raider 1 ilmestyi. Itse aloitin Tr sarjan pelaamisen Tomb Raider 3:sesta. Tomb Raider 1:stä pääsin pelaamaan vasta vuonna 2000 ja siitä oli siten hieman aikaa kun ensimmäinen osa oli ilmestynyt. Ja kuinkas sattuikaan minun koneeni ei pyörittänyt peliä oikein, en koskaan voinut tallentaa… Tämä pilasi totaalisesti peili elämyksen. Mutta tuli peli kuitenkin pelattua läpi.

Anniversaryn ilmestyttyä mielenkiintoni peliin heräsi heti. Oli todella lohduttavaa saada tietää että voisin kokea Tomb Raider 1 pelikokemuksen uudelleen. No toisaalta pelikokemus oli aika lailla erilainen.

Juoni: Tomb Raider Anniversaryssä pelin juonta oli avattu selvästi enemmän kuin alkuperäisessä Tomb Raiderissa. Tämä oli miestäni hyvä juttu sillä itse en tajunnut TR1:sen juonta täysin. Siten ystäväni selitti minulle juonen käänteistä ja tajusin sen loputa itsekin. On hyvä että juonta oli kerrottu tarkemmin, mutta toisaalta jos pelaajat ovat pelanneet jo ensimmäistä osaa niin juoni on heille tuttu.

Mutta tällä kertaa juonessa on suurempi osa Larosnilla, Kidillä ja Koldilla. Juoni tässä pelissä on muutenkin hyvä. Oli myös kiva nähdä se kun Larasta oli tehty paljon inhimillisempi kuin aikaisemmissa peleissä.

Pelattavuus: Tomb Raider Anniversaryssä oli todella hyvä pelattavuus kun siitä pelattiin demo versiota. Sillä demon kenttä oli sen verran yksinkertainen että siellä ei pitänyt tehdä mitään moni mutkaisia liikkeitä. Tämä oli minusta väärin sillä siten kun sai pelistä kokoversion sen pelattavuus oli ihan pyllystä.

Vaikeinta varmaan koko pelissä oli juosta seinää pitkin vaijerin avulla ja hypätä siitä oikeaan suuntaan. Ärsyttävä oli pelin kameran ja näppäimien yhteistyö. Tämä teki vaikeaksi varsinkin pyöritettävien vipujen avaamisen. Pelissä oli myös gaarifissa asetuksissa kohta Fullscreen Effects, jonka takia pelin toisessa kentässä oli vaikeaa päästä eteenpäin jos tämä oli päällä. Toisin sanoen Tomb Raider Anniversaryn pelattavuus on syvältä.

Kenttä suunnittelu: Kun pelin aloittaa ja pääse läpi ensimmäisen kentän tulee mielelleen että peli on hieman liian helppo. Mutta tämä arvio pitää kumota heti kun peliä on pelattu hieman eteenpäin. Kuvittelin että Tomb Raider Anniversary ei voisi olla mitenkään enää vaikea peili kenttien osalta, mutta onneksi peli yllätti positiivisesti. Oli tyydyttävää huomata että pitää välillä miettiä ihan kunnolla jotta päästään eteenpäin. Juoduin jopa parikertaa turvautumaan läpipeliohjeisiin jotta pääsin eteenpäin. Mutta tämä ei haitannut sillä se oli sellaista Tomb Raider maisuutta lisää peliin.

Pelin kenttä suunnittelu oli ehkä yhtä pelin parasta antia, sillä siihen oli panostettu paljon. Pelissä käytettiin mielenkiintoisesti hyväksi laran uusia liikkeitä. Ja hyvin harvoin tuntui että peli toistaisi itseään.

Pelissä oli todella kauniita ja suuria tiloja jotka olivat mielestäni parasta pelin antia. Oli kiva kiipeillä isojen hallien seinillä ja tuntea se kuinka vaaralista putoamine saattoi olla. Pelistä oli mielestäni tehty realistisempi aiempiin osiin verrattuna sillä nyt putoaminen oli paljon vaarallisempaa.

Pelin kenttä suunnittelua pilaa mielestäni Chekcpoint toiminto. Se ei ole enää niin Tomb raider maista kun heti kuoleman jälkeen päästään aloittamaan chekcpointista. Pidin enemmän siitä kun piti itse muistaa tallentaa tai muuten kaikki oli hukassa.

Pelissä oli yhtä hyvin kuin alkuperäisessä pelissäkin käytetty hyväksi musiikkia. Muistan vieläkin sen kuinka Anniversaryssä kolmannessa kentässä kohtasin ensimmäisen kerran karhu ja se oli pelottava kohtaaminen. Ja sen teki pelottavaksi se miten taidokkaasti siinä oli käytetty musiikkia.

Pelin ensimmäinen matka kohde oli Peru. Perusta tuli oikeasti fiilis että oltaisi nyt jossain Perussa. Pimeät tunnelit joissa kapeat valonsäteet tulevat läpi rikkonaisen katon oli todella kaunista. Perun kenttä suunnittelu oli hyvin toteutettu ja sopi pelin aloitukseen.

Toisena kohteena oli Kreikka. Kreikan maisemat olivat täysin erilaiset verrattuna Peruun. Kreikassa oli suuria halleja jotka oli kauniisti valaistuja. Kreikan kentissä valolla oli suuri merkitys ja sitä oli käytetty todella kauniisti. Kaiken lisäksi mielestäni mielen kiintoisimmat kentät olivat Kreikassa.

Kolmanneksi mentiin Egyptiin. Egyptin kentät olivat koko pelin huonoimpia. Egypittssä kentät tuntuivat aivan tasoloikinta pelistä otetuilta. Toisaalta osa kentistä oli mielenkiintoisia pakko myöntää. Välillä kuitenkin tuntui että kentät toistavat itseään välillä.

Viimeisenä matka kohteena on Atlantis. Atlantiksen kentät ovat todelta syvältä. Yksinkertaisesti kentät eivät ole yhtään mielenkiintoisia. Toisaalta jotkut Atlantiksen puzzlet ovat mielenkiintoisia.

Peliin on myös mahtunut tuttu vanha kartano. Kartanon kenttä on tosin aika lyhyt ja siellä on vähän salaisuuksia. Kartanosta olisi mielestäni voinut tehdä paljon isomman ja mielenkiintoisemman. Mutta ei tämäkään kartano ole huono.

Viholliset ja taistelu systeemi: Aloittaessani pelaamista ajattelin että jos joku iso vihollinen hyökkää kimppuuni niin hyppään korokkeelle ampumaan sen. No aina saa tehdä suunnitelmia mutta se on eri asia toimiiko se. Oli todella iloista nähdä kuinka eläimet menivät “piiloon” jos eivät voineet satuttaa Laraa. Wou näillä vihollisillahan on aivot. Pelissä jokaisella otuksella oli oman persoonallinen tapa hyökätä. Esim. Raptorit yrittivät laumalla piirittää Laran. Oli siis välillä todella haastavaa välillä pysyä hengissä.

Pomotaisteluissa tuli käyttö hieman erikoisempi taistelu tyyli. Siinä piti oikealla hetkellä piti painaa oikeaa nappia niin video edetessä. Aluksi oli hieman vaikeaa tajuta videoiden tarkoitusta mutta hetken toilailun jälkeen tajuaa miten hienosti taistelut oli toteutettu. Joskus jopa jäi kaipaamaan hieman enempää toimintaa mutta kyllä se näinkin toimii.

Pelissä oli myös kiva lisä Adrenaliin Dodge. Tämän toiminto oli minusta ihan huippu. Tykkäsin tehdä tätä ihan pikkuvihollisiin sillä se oli niin tyylikään näköistä kun Lara syöksyy pois vihollisen tieltä ja ampuu tappavan tarkasti vihollisen kuoliaaksi. Tämän oppimiseen meni kuitenkin hetki.

Lyhyesti: Tomb Raider Anniversary on onnistunut uusintaversio alkuperäisestä Tomb Raiderista. Joka tuo mieliin koskettavia muistoja ensimmäisestä pelistä. Sekä lisäämällä siihen jotain uutta. Jos valittavan olisi pelaisinko alkuperäistä vai uusintaversiota niin kyllä se uusintaversion olisi. Peli toimii kuitenkin tunnelman tuojana silloin parempana kun on kokemusta ensimmäisestä pelistä.

Pelin elinikää ollaan yritetty pidentää lisäämällä kenttiin salaisuuksia joita etsimällä saa avattua lisä sisältöä. Tämä ei kuitenkaan kovin paljon lisää uusinta pelaamisen halu.

+ Kenttä suunnittelu pelin alussa
+ Viholliset
+ Uusi videotaistelu järjestelmä
+ Adrenaline dodge
+ Uudet liikkeet
+ Juoni + Vaikeus aste

- Pelattavuus
- Kartano liian tylsä
- Kaapelin käyttö
- Kenttä suunnittelu pelin lopussa

Kokonaisprosentti 91%