KIINA – Xianin temppelin ovilla
Lara saapuu Xianin temppelin oville, jossa odottaa vartija. Ammuttuaan hänet maahan, Lara päättää kysellä hiukan.
Lara: Pardon me, if that was just your way of trying the doors for me.
(Anteeksi vain, jos yritit aukaista ovet minulle.)
Vartija: With a tommy gun on my keyring.
(Jep, konekivääri avaimenperänäni.)
Lara: Though not anymore. So after you.
(Ei kuitenkaan enää. Joten sinun jälkeesi.)
Vartija: Somehow, you don’t behave like you’ve got a monk’s blood.
(Et oikein käyttäydy kuten sinulla olisi munkin verta suonissasi.)
Lara: I understand that ‘somehow’ is in my favor. So indulge me about the dagger. I’d be indebted with your life.
(Ymmärtääkseni se “oikein” on kohteliaisuus. Valaisepas minua siitä tikarista.Olisin sinulle henkesi velkaa.)
Vartija: These doors are waiting for the right one. The right time to arrive. And then the dagger’s blade will honor the hearts of those who believe. So, unless you pledge your loyalty as well…
(Nämä ovet odottavat sitä oikeaa. Oikeaa aikaa. Ja silloin tikarin terä kunnioittaa niiden sydämiä, jotka uskovat. Joten jos et todista uskollisuuttasi...)
Lara: And which one is that?
(Uskollisuutta kenelle?)
Vartija: To the sins and fortunes of Marco Bartoli!)
(Marco Bartolin synneille ja rikkauksille!)
Mies juo pullon myrkkyä ja kuolee.
Lara: Perhaps not just yet, then.
(Ei kuitenkaan ehkä ihan vielä.)
Lara kävelee laatikoiden päällä olevalle kannettavalle ja katsoo sen tiedostoja.
Lara: Aha! Gianni Bartoli. Via Caravelli. Venice.
(Ahaa! Gianni Bartoli, Via Caravelli. Venetsia.

VALTAMERI - Lentokoneessa
Lara matkaa jäniksenä Bartolin lentokoneessa ja kuuntelee mitä ohjaushytissä puhutaan.
Fabio: It’s not the workload that is worrying me. Perhaps the tide has gulped it away. Perhaps Gianni had never…I don’t know. It’s just his grave has surrendered nothing, like we say, ‘substantial.’ It’s all very interesting…oh yes, I’m sure of it. Believe me. But it’s not quite the same now, is it?
(Ei työ minua huoleta. Ehkä vuorovesi on imaissut sen mukanaan. Ehkä Gianni ei koskaan... En tiedä. Hänen hautansa kun ei ole antanut mitään, niin sanotusti “sormiintuntuvaa”. Se kaikki on hyvin kiinnostavaa. Kyllä olen varma siitä. Usko minua. Mutta kaikki ei ole kuten ennen, eikö niin?)
Marco: Someday you will get a speeding ticket for that tongue, Fabio.
(Joku päivä saat vielä ylinopeussakot tuosta puhumisesta, Fabio.)
Fabio: Hey, it’s just a gut feeling, but maybe you were wrong to look there.
(Hei, se on vain tunne sisälläni. Mutta olit ehkä väärässä etsiessäsi sieltä.)
Marco lyö Fabiota vatsaan.
Marco: Is your belief so fragile?
(Onko uskosi noin heikkoa?)
Fabio menettää koneen hallinnan hetkeksi.
Marco: Relax. Breath deep. The gut, Fabio, has no more direction than a simple ‘through and out.’ Honest perhaps, but not enlightened. When my father left when I was a boy, he confided to me that he was enlightened… Beckoned by something greater than impulse. He possessed the Seraph, but he was just a disciple in this design. His death plotting a path to be sought by the one, his son. You understand? Have faith, Fabio. Not gut-rot. We are searching the right place.
(Rentoudu. Hengitä syvään. Sisäiset tunteet, Fabio, eivät ohjaa meitä sen enempää kuin “sisään ja ulos” –periaate. Ehkä se on kunniallisempaa, mutta ei valaistunutta. Kun isäni jätti minut ollessani poika, hän uskoutui minulle olevansa valaistunut. Saanut viittauksen johonkin suurempaan kuin impulssiin. Hän piti hallussaan Serafia, mutta oli silti vain oppipoika. Hänen kuolemansa loi polun, jota hänen poikansa on kulkeva. Ymmärrätkö? Usko, Fabio. Ei sisäisiä tunteita. Me etsimme oikeasta paikasta.)
Fabio: I know it. I believe it, Marco.
(Minä tiedän. Minä uskon, Marco.)
Marco: Good.
(Hyvä.)
Marco nousee ohjaamosta ja tulee tikkaille jotka vievät rahtiosaan. Lara seisoo tikkaiden alapäässä, osoittaen häntä aseilla.
Marco: Eros, have you… fixed that rail yet?
(Eros, oletko jo… Korjannut sen raiteen?)
Eros liukuu raidetta pitkin ja lyö Laralta tajun
Eros: Si!
(Kyllä!)

VALTAMERI – Öljynporauslautalla
Marco ja Fabio kuulustelevat munkkia, äänet kuuluvat käytävään jossa Lara on.
Marco: Blood or answers? I have no preference. He should spill a bit of both.
(Verta vai vastauksia? Minulle ei ole niin väliä. Mielestäni hänen pitäisi suoltaa vähän molempia.)
Fabio: Okay, Marco! Glad to have you aboard. What do you want? Come on…stick through your stomach? Tell me! Where in the monastery should we look? Eh, Brother?
(Selvä, Marco! Mukava saada sinut mukaan. Mitä haluat? No, kepin vatsasi läpi? Kerro! Mistä päin luostaria meidän tulisi etsiä? Hä, veliseni?)
Lara tulee paikalle kun miehet ovat lähteneet ja ampuu vartijat. Hän menee hakatun munkin luo.
Barkhang: Oh, you are not one of them!
(Voi, et olekaan yksi heistä!)
Lara: But you are a monk?
(Mutta sinä olet munkki?)
Barkhang: Brother Chan Barkhang. You have come for me. I saw bright light surround around me!
(Veli Chan Barkhang. Olet tullut hakemaan minua. Näin kirkasta valoa ympärilläni!)
Lara: That was gunfire. I think it was them who got taken away by it.
(Se oli aseiden tulitusta. Heidät taidettiin tulla hakemaan.)
Barkhang: But you are my guide! My path-bearer to next incarnation! I have done my time here, haven’t I?
(Mutta sinä olet oppaani! Tieni uudelleensyntymään! Olen tehnyt työni täällä, eikö?)
Lara: What are you doing here…with Marco Bartoli?
(Mitä sinä täällä oikein teet? Marco Bartolin kanssa?)
Barkhang: Nothing. I…I led righteous life…here for reasons rooted only a necessary evil, as my father was before me when he bombed Gianni’s vessel deep into these waters. And now I am here…uh, was here, to prevent his son from salvaging the Seraph.
(En mitään! Johdin kunnollista elämää. Olen täällä syistä jotka juontuvat pakolliseen pahaan, niin kuin isäni ennen minua, kun hän pommitti Giannin aluksen syvälle näihin vesiin. Ja nyt olen täällä, siis olin täällä estämässä hänen poikaansa saamasta Serafia.)
Lara: The Seraph?
(Serafia?)
Barkhang: You not know my life’s work well! You sure you not here for them?
(Et tunne elämäni työtä laisinkaan! Oletko varma että et ole täällä heitä varten?)
Lara: Their Jackanory days are well over.
(Heidän tarinansa on jo päättynyt.)
Lara vaihtaa heidän puhuessaan sukelluspukua päälle
Barkhang: They want the Seraph to unlock a malignant treasure we contain in our monastery in Tibet. Since being stolen by imbecile vagabonds centuries ago, we been without key to it. Relying solely on cleansing of our prayers to keep it subdued. Then the occultist Gianni Bartoli acquired it. Trouble we knew. He breathed life back into ancient belief. One not to be stopped by any amount of head bowing. And now again it is here. Marco, infected with madness. He has violent mind, but not yet the power to satiate it. So, we reach for our weapons once more.
(He haluavat Serafin aukaistakseen pahantahtoisen aarteen, jota pidämme suojassa luostarissamme, Tiibetissä. Sen jälkeen kun typerät riehujat varastivat sen, meillä ei ole ollut avainta siihen. Turvauduimme ainoastaan rukoustemme puhdistavaan voimaan, lannistaaksemme sen. Sitten se okkultisti Gianni Bartoli sai sen. Tiedossa oli hankaluuksia. Hän puhalsi elämän takaisin vanhaan uskoon. Uskoon, jota ei voi pysäyttää kumartelulla. Ja nyt se on täällä taas, Marco, hulluden tartuttamana. Hänen mielensä on paha, mutta hänellä ei ole vielä voimia tyydyttää sitä. Joten turvaudumme aseisiimme jälleen kerran.)
Lara: The true Dettox of evil.
(Todellista pahuuden superpuhdistajaa.)
Barkhang: Where can you be taking me? Thought this was my big break. Guess change is good at rest. I need one.
(Mihin viet minut? Luulin että tämä oli minun suuri loppuni. Mahdollisuus kunnon lepäämiseen. Tarvitsisin sitä.)
Marco hiipii yläpuolella ja ampuu munkin. Lara kuulee sukellusveneen lähtötorven ja juoksee nopeasti laiturille ampuen samalla Marcoa. Hän hyppää veteen sukellusveneen perään.


Suomennokset: Jessica / Tratlantis.com. Ei kopiointia!