Tältä sivulta löydät kävijöiden Tomb Raider 4 arvostelut. Arvostelut ovat alekkain samalla sivulla. Älä kopioi! Lähetä omasi osoitteeseen: admin@tratlantis.com
Juripan TLR arvostelu
Tämä on ensimmäinen Tomb Raider jossa alkukenttänä on harjoitusmaa. Kaksi
ensimmäistä rataa ovat pelkkää harjoittelua ystävämme Von Croyn kanssa päämääränään
saada käsiinsä Iris-esine (Tuttu Chroniclesista). Von Croy oli kuitenkin
niin itsepäinen, että jäi loukkuun Iristä ympyröivässä laatassa, ja putosi
lopuksi kuiluun. ja tästä alkaa Tomb Raider: The Last revelation.
Tomb Raider The Last revelation saapui meille kotosuomeen siinä vuoden 1999-2000
välissä. Ajoitus oli mitä mahtavimpia koska pelin juonessa vuosituhanteen
vaihtuminen on mukana. Lara vapauttaa vahingossa Egyptin pahimman jumalan,
Sethin joka langettaa Egyptin pahimman kirouksen juuri ennen milleniumin
vaihtumista. Lara aikoo korjata nyt virheensä. Aluksi pelasin pelin demoa
juuri ennen joulua muutama vuosi sitten. Last Revelation on ensimmäinen peli
jossa Laraa oli muokattu täysin uuteen uskoon. Myös pelaajaa ärsyttävä pilkunviilaaminen
esineiden nostamisessa, ja kahvojen kääntämisessä on korjattu. Sinun ei tarvitse
liikuttaa enää Laraa esineen eteen, vaan Lara kävelee, ja nostaa itse esineen.
Tämä toimii vain tavaran lähellä. Lara ei ole oppinut loppujen lopuksi mitään
muuta uutta, kuin flengauksen kyvyn. Lara voi kiipeä lijaaniin ja hypätä
siitä pois. Tätäkään taitoa ei muutenkaan tarvita kuin muutamassa kohdassa.
Yleensä Tomb Raiderin pelaaja odottaa paljon uusia aseita joita tässä pelissä
ei ollut muuta kuin nuoliheitin. Lara käyttää aseenaan pistooleja, haulikkoa,
uzeja, kranaatin heitintä, magnumia ja nuolenheitintä sekä tietyissä kohdissa
palavaa soihtua. Entäs Laran vaatetus? Laralla on tässä mullistuksessa vain
ne perusvaatteet. Ainoastaan yhdessä videossa Lara piti Egyptiläisiä vaatteita.
Last Revelationin valttikortit ovat sen uusi grafiikka sekä kokoaan Egyptiin
sijoittuvuus. Tomb Raider 4:n voit ostaa Playstationille, PC:lle ja Dreamcastille.
Plussaa:
+ Uusi grafiikka
+ Hyvä tarina
+ Kokonaan Egyptiin sojuttuva peli
+ Uusia kulkuvälineitä
+ Musiikkia
Miinusta:
- Vähän aseita
- Playstationin ohjattavuus
- Ei uusia vaatteita
- Bugit
- Vähän aseita
- Loppuradat hieman sekavia. Voit palata / joudut myös vanhoihin ratoihin.
Yht: 96%
Martin van Wettenin TLR arvostelu
Lara’s back, and she has bigger boo… eh, guns than ever. Core Design on ilahduttanut meitä joka jouluisilla Tomb Raider –pelillä, mutta onko Lara yhä se megababe, joka uppoaa sinne minne aurinko ei paista, vai joko ihmiset ovat saaneet jo tarpeeksi? Tuskinpa, sillä Laraa myy enemmän kuin olisi lupa. Vakaan fanipohjan saanut Tomb Raider –pelisarja loi 3D-tasoloikkien standardit kolmannesta persoonasta kuvatulla toiminnan ja seikkailun sekoituksella. Seikkailua on luvassa!
Turistimatka hiekkahelvettiin
Jo Lara Croftin neljäs seikkailu tarjoaa täyden hinnan turistikierroksen Egyptin pyramideissa. Vaikka se kuulostaa tylsältä, se ei ole sitä, ainakaan koko ajan. Lara nähdään tässä osassa myös 16-vuotiaana eikä Lara ole ollenkaan huonon näköinen. PC-pelaajille Tomb Raiderin visuaalinen näyttävyys tuskin on mitään erikoista, sillä Core on joutunut sovittamaan grafiikan PlayStationin tehojen mukaisiksi. Core olisi voinut tehdä PC:lle erillisen version, mutta tyytyi vain tekemään suoran käännöksen. The Last Revelationin piti olla viimeinen Tomb Raider PSX:llä, mutta jo vuoden päästä tulla tupsahti Chronicles, joka ei laadullaan vakuuttanut, eikä sen enempää uuden sukupolven Angel of Darkness. Tomb Raiderit kuitenkin myyvät ja paljon.
Siinä on jo yksi hyvä syy monille vihata pelisarjaa, ja sen päähenkilöä, Lara Croftia. Tomb Raider on kuitenkin tyylilajinsa parasta, tarjoten hyvän pelattavuuden ja ensiluokkaista kenttäarkkitehtuuria. Core ei kuitenkaan ole tuonut mitään uuttaa tuulta Laran WonderBraiden alle, joten pelisarjan uskottavuus on heikentynyt osa osalta. Fanit, joita riittää, ovat varmasti tähän osaan tyytyväisiä, koska se on laadultaan paras, jos ei ensimmäistä osaa oteta lukuun. Lara Croft on kieltämättä aikamoinen sankaritar, koska hän osaa mitä erilaisimpia liikkeitä, ja kuuleman mukaan, osa miehistä ovat valinneet Laran omien tyttöystäviensä sijaan. Auts!
The Last Revelation tarjoaa myös hieman tietoa Laran perheestä ja tuo vihdoinkin Laralle tarpeeksi vastusta antavan vihollisen, Laran oppi-isän Werner Von Croyn, joka on Laran ohella todella mielenkiintoinen lisä pelien sivuhenkilöihin. Von Croy on myös kestänyt toiseksi pisimpään pelisarjan sivuhahmona esiintyen Chroniclesissa, ja tehden lyhyen cameon AOD:ssa. Winston, Laran uskollinen palvelija, on esiintynyt neljässä osassa. The Last Revelation vie pelaajan unohtumattomalla seikkailulle, josta riittäisi sanottavaa ikuisuuksiin, mutta tehdään siitä pieni lyhennelmä. Matkaan siis Laran kanssa Egyptin hirvittävien salaisuuksien luokse.
Hiekkaa, soraa, ja ilkeitä jumalia
Pelin tylsyys piilee sen samanlaisuudessa muiden sarjan osien kanssa. Lara osaa vain muutaman kikkakolmosen lisää, ja muutama uusi ase on tullut käyttöön. Köysissä on kiva heilua, mutta hieman huono kamera tekee suuntaamisen vaikeaksi. Olisin odottanut jotain hienoa takaa-ajoa hyppimällä köydestä toiseen, mutta kaikkea ei voi saada. Viholliset tarjoavat ensimmäistä kertaa hieman vastusta Laralle, sillä tekoälyyn on tehty parannuksia, ja myös vihollisten animaatioita on paranneltu. Viholliset jahtaavat Laraa, ja osaavat jonkun verran myös Laran liikkeistä. Ennen kaiken maailma elukat ja ihmiset ovat juosseet kehää kuin puupalikat, mutta nykyään ne hyppivät perässä kuin ketterät kissat. Vihollisina on niin ninjoja, kuin krokotiilejä, jotka seuraavat Laraa sulavasti kuivalta maalta veteen. Myös kaksi alun harjoituskenttää, jossa Lara on 16-vuotias, hänen opastaja Von Croy reagoi hyvin Laran etenemiseen, ja lopullinen kujanjuoksu aarteen luokse riitti vakuuttamaan minut hyvin tehdystä työstä. Egyptin alkuradoissa Laraa seuraa Ahmed, joka ystävällisesti sytyttää soihtuja palaamaan. Aivan yhtä sulavasta liikkumisesta ei voi kuitenkaan puhua.
”I’m an evil God!” Lara: ”What ever, you weren’t, now you aren’t”
Hyvänä uudistuksena voi pitää välianimaatioita, joissa voi kesken peliäkin tulla juonenkäänteitä. Tarinankerronta on paljon parempaa, kuin edellisissä Tomb Raidere –peleissä. Pelaajalle tarjotaan aina silloin tällöin yllättäviä juonenkäänteitä, ja hienosti tehdyissä välivideoissa riittää ihastelemista. Mutta mikä on tämän seikkailun juoni? Lara vahingossa menee ja ottaa Horuksen Amuletin, joka pitää sisällään vangitun jumalan Setin, jonka papit joskus onnistuivat vangitsemaan. Saamme nähdä kuinka maailma pikkuhiljaa tuhoutuu osa osalta, kun Set meinaa toteuttaa maailmanlopun. Juuri maailman rapistuminen on aika mielenkiintoista, pelissä kun etenee, taivas muuttuu uhkaavaksi, ihmiset muuttuvat pahoiksi, ja kaiken maailman vitsaukset kylvävät tuhoa joka puolella. Von Croy pikkuhiljaa muuttuu todelliseksi mielipuoleksi Setin lumouksen alla. Lara taistelee aikaa vastaan, jotta rakkaasta maapallostamme jäisi jotain jäljelle. Lara yrittää päästä Horuksen temppelille ennen kuin rituaali Setin täydelliseen vapautukseen on tapahtunut.
Hypi Lara, hypi!
Juoni vie Laraa ympäri Egyptiä, ja vaikka olemmekin tottuneet erilaisiin maailman kolkkiin, tarjoaa myös hiekanpeittoinen Egypti mahtavia maisemia, ja mielenkiintoisia takaa-ajoja, ongelmanratkontaa ja paljon toimintaa. Kulmikkuuden piti kadota jo kolmannessa osassa, mutta toisin kävi. Lara näyttää jo ihan luontevalta, mutta yhä kaikki muu on aikamoista palikkaa. Hyvä valaistus kuitenkin pitää yhdessä hyvin suunniteltujen tasojen kanssa pelaajan mielenkiintoa yllä. Jo alun Kamputsea on hienoine vesiputouksineen kaunista katsottavaa. Ja aina kun edetään päästään näkemään vielä hienompia kallioita ja vesialueita sekä temppeleitä. Alku on hieman synkkä, mutta eteenpäin mentäessä näemme myös piristäviäkin paikkoja. Loppu taas on kaaoksessaan aikamoisen synkkää, ja palaamme taas maan uumeniin. Erilaisia käytäviä riittää koluttavina, ja silloin tällöin sieltä löytää aseita, niiden ammuksia, ja erilaisia avaimia ja muita ongelmanratkontaan liittyviä esineitä. Lara osaa myös yhdistellä tavaroitaan, joten joskus vastaus löytyy laittamalla kaksi palasta yhteen.
Vipuja joudutaan taas vääntämään, ja joskus ihan yllättävin seurauksin. Ihan muina miehinä väänsin vipua, ja kun menin takaisin, oli huone kääntynyt 90 astetta. Yleisesti ottaen kuitenkin vipujen vääntäminen alkaa puuduttaa, mutta onneksi löytyy muutakin. Hyppiä taas pitää, ja Lara ottaa avuliaasti kiinni katostakin, ja osaa jopa tarrata reunoista kiinni, ennen kun jos halusi jonkun palkin kiertää piti nousta ylös ja tiputtautua toiselle reunalle. Ajoneuvoilla suoritetut takaa-ajot alussa olivat todella hienoja. Perille pääsy vaati nopeita napinpainalluksia, jotta pystyi väistämään erilaisia ansoja, ja vihollisia. Nopeatempoinen musiikki paransi tunnelmaa ja ajotuntuma oli hyvä. Jeeppi oli ehdoton suosikkini, ja moottoripyörällä taas pääsi huristamaan kovaa vauhtia. Ja vauhtia pitikin olla, kun mitä erikoisemmat viholliset juoksivat kintereilläni. Aikaa ei voinut hukata, jotta kovalla työllä huoneen sisälle lukittu jumalankuvatus ei ehtisi vapautua, ennen kuin olin turvaan päässyt. Onneksi mukana oli myös näitä piristäviä juttuja. Sinänsä ulkoilmaradat ovat todella lineaarisia, mutta ne ovat todella kauniita ja yksityiskohtaisia. Temple of Karnak piti sisällään monta aluetta, joissa ihastelin pitkään hienoa toteutusta. Takaa-ajo jeepillä taas tarjosi mitä monimuotoisimpia kallioita, joita jo TR3:ssa pääsimme näkemään. TLR tarjoaa myös oikeita paikkoja, kuten edellä mainittu Temple of Karnak, Kuninkaiden Laakso, ja Mastabas, sekä Gizan pyramidit. Ja jokainen pelin pelannut muistaa varmasti kaiholla junan katolla tapahtuneen toimintakohtauksen.
Sano muikku!
Laran seikkailut sisätiloissa taasen eivät innostaneet yhtä paljon, vaikka niissäkin kenttäarkkitehtuuri oli loistavaa, mutta pääosin piti hyppiä, uida, ampua, ja vääntää vipuja, etsiä avaimia joille on lukko siellä jossain, ja tehdä sama uudelleen. Tekstuurit olivat läheltä todella suttuisia, ja se kulmikkuuskin haittasi. Välillä vastaan tulevat hienot valoefektit olivat huikaisevia, ja aivan viimeinen taso, Horuksen temppeli oli todella upea. Vesi näyttää yhä palikkamaiselta, mutta ainakin se vähän huojuu virtojen mukana. Ja uimaan pelissä pääseekin. Laajat veden alla makaavat temppelit saavat ihmiset haukkomaan happea, mutta ei ollut kivaa kun ei ehtinytkään pinnalle ajoissa.
Kaikenmaailman ansat saavatkin epävarmat pelaajat tallentamaan usein, mutta onneksi se on todella nopeaa, eikä tasojen latautuminenkaan kestänyt kauaa. Laran liikuttaminen ei ole pelejä pelanneille vaikeita, ja pianpa ne ulkomuistista osaakin. Lara tottelee hyvin pelaajan antamia käskyjä, ja liikkuu ympäristössä varsin notkeasti. Hieman kinkkinen kamera tosin joskus estää näkyvyyden, ja tarkkaa ajoitusta ja sijaintia vaativat hypyt tuppaavat epäonnistumaan juuri kameran takia. Yleensä kamera pomppii sujuvasti Laran takana, mutta kamera kääntyy hieman huonosti. Kamera ei kuitenkaan haittaa liikaa, koska pianpa sen unohtaa kun ympäristöä ihailee.
Jumittaako, Ms. Croft?
Bugit ovat vaivanneet Tomb Raidereita, ja onkin uskomatonta ettei Core ota virheistään opiksi. Graafiset bugit olivat ärsyttäviä, varsinkin kun osa seinästä puuttui. Näin kuitenkin kävi vain alussa. Lopussa taas en pääsyt poistumaan pelistä. Valikko on nyt hieman helppokäyttöisempi, koska tavarat ja aseet sekä tallennus ovat eri valikossa, ja asetukset ja pelistä poistuminen eri valikoissa. Esineiden yhdistelyjen lisäksi voi laittaa revolveriin tähtäimen, joka tulee erittäin hyödylliseksi kun pitää ampua luurangoilta päät poikki, koska kuolluttahan ei voi tappaa muulla tavalla. Kannattaa myös aseiden sijaan miettiä hieman, koska kuollutta muumiota ei voi hautaansa lähettää, kuten luurankoja voi. Monet vihollisista on mahdotonta tappaa, ja viime hetkellä usein löytää jostain tien ulos torakoiden täyttämästä huoneesta. Erilaiset kujanjuoksut siis ovat herkkua.
Myös yleishyödyllisillä kiikareilla voi tarkastella aluetta ennakkoon. Toiminnasta pitävälle ei peli ehkä ole niinkään nakutettu, mutta aseita löytyy Laran ysimillisistä aina granaatinheittimeen. Varsijousi oli myös mielenkiintoinen lisä. Edetessä kannattaa myös hieman kiinnittää huomiota ympäristöönsä, sillä lattian kuviointi ei ole yhdentekevää. Myös peilihuoneessa pelaaja saa miettiä minne hyppää. Peili näyttää huoneen oikean sisällön, mutta kuvahan on käänteinen. Laran kotia ei tästä löydy, ja se oli harmi, koska pidin siitä niin paljon. Musiikillinen puoli on varsin kahtia jaettu. Kun sitä tulee, se on hienoa, mutta huomaa kun, koska sitä tulee aika harvoin. Ääninäytteleminen on sitä ”mä oon Lara ja kova tyttö” eli ei mitään hienoa. Keskusteluja ehditään käydä vaikka kuinka monta. Vihdoinkin löytyy myös muitakin eläviä olentoja kuin ne, jotka eivät halua tappaa kurvikasta sankaritartamme. Pelin muut äänet ovat aika surkeita, aseiden pauke ja Laran ikuiset ähkimiset hänen kiivetessä lähinnä ärsyttävät.
Niitä näitä
Tomb Raider: The Last Revelation on mainio jatko-osa ja selvästi parhain. Peli vangitsee pelaajansa etenemään loppuun asti, ja pituuttahan pelillä löytyy. 43:ssa tasossa riittää tekemistä viikkokausiksi, ja loppu sai aikoinaan pelaajat kysymään mitä Laralle tapahtuu. Pelaa AOD, niin saat tietää. TLR ei hyvästä laadustaan huolimatta ole ehkä se paras niille jotka eivät ole edellisiä pelanneet, koska se on huomattavasti edellisiä osia vaikeampi. TR2 tai TR3 olisi hyvä aloitus. Luvassa on siis makeaa mahan täydeltä ja Lara on taas kerran todella ihana. Tämä osa olisi päättänyt huimaan suosioon nousseen pelisarjan kunnialla, mutta Eidos pakotti Coren väsäämään lisää epäonnisia jatko-osia. Tämä kannattaa ehdottomasti ostaa, jos pitää seikkailusta ja pienestä toiminnasta. Mitään varsinaista uutta ei löydy, mutta laatu on hyvää. Kolmannessa osassahan ei haudoissa oltu, mutta TLR tarjoaa useankin muumion täyteisen haudan, jossa on vakavia hyönteisongelmia. Lara on yhä se iso- tissinen sankari, joka jaksaa pitää mielenkiintoa yllä. (PC-versio)
Grafiikka: 9
Äänet: 8
Pelattavuus: 9
Juoni: 9
Haaste: 8
Näin arvostelemme:
100 Kaikkien pelien ehdoton Kuningas
95-99 Pelien ehdotonta eliittiä
90-94 Näin hyviä pelejä tulee vain silloin tällöin
82-89 Jossain olisi pientä viilausta tarvittu
75-81 Pelissä on useampiakin vikoja, mutta kannattaa kokeilla
62-74 Demon lataus on pakollista
52-61 Jos jokin pelissä kiinnostaa
40-51 Floppi
20-39 Kaikin puolin surkea
1-19 Täyttä roskaa
